Ja syö, syö ja syö.  Ja riehuu, riehuu ja riehuu!

Mutta eihän se haittaa, eiköhän jokainen koiranpennun omistaja tiedä mistä mä puhun. ;) Kaiken sen riekkumisen, hajotetut tavarat, pissaiset lattiat ym. korvaa yksi "OlenNiinSöpöEttä"-katse, eikö vain? ;P

Meillä on täällä mennyt ihan loistavasti, lukuunottamatta pientä mahaongelmaa, mutta siitäkin selvittiin voittajana ja ilman lääkäriä. :) Nyt on taas virtaa ja uusia metkuja mielessä, kun oli parin pvän verran aikaa kehitellä kaikkea uutta jännää, kun ei jaksanut riekkua.

Käytiin me junassakin. Oli Vivin eka junamatka, ja meni paremmin kuin hyvin. Ei mitään ongelmaa. Jaksan kyllä edelleen ihmetellä, että mistä tuo neiti repii mahtavan itsevarmuutensa ja rohkeutensa. Sitten Järvelän päässä moikattiin ventovieraita ihmisiä, eikä silloinkaan ollut havaittavissa pienintäkään epäröintiä, enemmänkin sellaista "Ai, mies. Moikataan" ja sitten taas omille teille tutkimaan ympäristöä.

Nyt on se rajojen koettelu taas, ainakin hetkeksi, jäänyt taka-alalle ja mukisematta eletään meidän perheen sääntöjen ja normien mukaan. Arttukin saa nykyään jo nukkua yönsä rauhassa, kun on Vivikin tajunnut, että yö on lepäämistä varten, että jaksaa sitten taas seuraavan päivän olla reipas pentu.

Uusia kuvia en nyt tähän saa, kun kamera on ollut jossai paikassa X aina silloin, kun olisi ollut kuvaamisen arvoisia tapahtumia, että täytyypä ottaa sitten kuvausmaraton tässä jokunen pvä. Kasvattajan blogissa taitaa olla nyt uusimmat kuvat tyttösestä, ja niissäkin massu niin turvoksissa ettei oo ennen nähty.

Mutta nyt Nurmijärvi kiittää ja kumartaa, koirille iltaruokaa ja sitten ulkoilemaan.

Hyvät yöt ja kauniit unet ♥:lla Jenny, Arttu ja Vivi.