Heijssan!

Suurensuuri päivityspläjäys.

Elikkäs, tuossa viime viikon alusta Vivi tuli kipeäksi, siis tosi kipeäksi. Nooh, kerkesin siinä jo surkutella, että nyt jäi leiri väliin, jonka olin sopinut jo monta kuukautta aikaisemmin, kunnes tilanne parani, ei paljoa mutta vähän. Opin tästä sitten että, älä nuolaise ennenkuin tipahtaa. Torstaina tilanne huononi uudestaan, tällä kertaa radikaalisti. Perjantai näytti taas hetken valoisammalta kunnes pennusta vain loppui virta, se ei enää jaksanut. Suuntasimme siis kiireesti eläinlääkäriin, jossa sitten kuvattiin, otettiin verikokeita ja nesteytettiin. Mitään tukokseen viittaavaa ei löytynyt, joten pahoinvoinninestolääkkeen ja mahansuojalääkkeen turvin kotiin noudattamaan erikoisruokavaliota. Tällöin diagnoosina siis suolistotulehdus.

Tultiin sitten viiden aikaan kotiin, oli jo myöhäistä perua leiriä jolle olin lupautunut. Ei siis auttanut muuta kuin jättää Vivi Tonyn hoteisiin ja lähteä leireilemään. No, viikonloppu menikin ihmeen hyvin, Vivi ei ollut pahoinvoiva, väsynyt kylläkin, mutta ruoka sentään pysyi sisällä. Sunnuntaina Vivi oli sitten oksentanut autoon, ja mukana oli tullut iso tukko karvaa, en huolestunut asiasta, kun kaverina on tuollainen karvainen stabypoitsu.

Maanantaina olin sitten itse Vivin kanssa kotona ja vatsa alkoikin toimia oikeaan suuntaan ja tuloksena oli suurehko määrä limaa. Soitin kasvattajalle ja olimme yhtä mieltä siitä, että kyseessä olisikin ollut suolitukos, onneksi tuli nyt sitten ulos!

Ja tänään onkin pasenni ollut oma iloinen itsensä, on jaksanut riiviöidä mammaa, Arttua ja huonekaluja. Hyvä näin, olen huomattavasti tyytyväisempi tähän "omaan, vanhaan" Viviin, kuin siihen koiranpennun irvikuvaan, mitä se oli perjantaina. Nyt ollaan tämä päivä vuoroin riekuttu, vuoroin nukuttu. Nälkä on pienellä pasennilla kova, mutta koitetaan nyt tasoittaa ruokailua tässä. Paistaa se aurinko näemmä risukasaankin, edes joskus.

Josko nyt voisin huokaista helpotuksesta ja olisi molemmat koirat sairastelleet ihan tarpeeksi. Toivottavasti.

Sitten löytyisi SUURI kasa kuvia Vivistä, joitakin uupuu vielä, sillä Sadun modeemi kosahti ukkosella, enkä ole seisotuskuvia siis vielä saanut. Lisäilen ne jahka Satu saa netin pelittämään. ;)

Muutama otos ajalta kun Vivi oli vielä pieni. <3

Ja nukkuma-asennot sen mukaisia. <3

Tyttö nauttii kevään ensimmäisistä aurinkoisista päivistä Huhtikuussa. <3

Tonyn sylissä oli hyvä köllötellä, kun massussa möyrysi. <3

Mutta vaikka möyrysikin, niin jaksettiin silti vähän kiinnostua tuosta räpsivästä laatikosta.

Huomatkaa, että tyttö on _hieman_ kasvanut. ;)

 

Olipa kerran basenjin sadepäivä.

Ja viimeiseksi kuva meidän tyttösen hianosta päästä. <3