Iltaa vaan.

Tänään kävi siis Vivin kasvattaja, eli Satu kylässä ja kehui tyttöä niin kovin, että oli mammakin kovin ylpeä omasta pentusesta. :) Käytiin vähän läpi noita koulutus/kasvatusjuttuja, ja täytyy myöntää, että Satu on yksi ansioituneimpia kasvattajia, joihin olen törmännyt. Olen siis kasvattajavalintaani enemmän kuin tyytyväinen.

En sitten tiedä, lieneekö syy siinä, ettei ikäero ole mitenkään päätä huimaavan suuri, mutta Sadun kanssa on helppo tehdä yhteistyötä. Eikä myöskään kynnys soittaa, jos on ongelmia, ole mitenkään järin suuri. Oli kyllä hienoa nähdä ylpeys Sadunkin kasvoilta, kun pentua tutkaili ja katseli. Kehuipa kovasti Artunkin suhtautumista tyttöön, on ne niin hienoja eläimiä. ♥

Oli hienoa nähdä, miten hyvin Arttukin tulee toimeen lasten kanssa, kun Sadun tyttö oli mukana. Itse odotin sitä tavallista, eli ylitsevuotavan innokasta lähestymistapaa, päin loikkimista, hampaiden napsuttelua ym. mutta osasipa poika yllättää, kun niin nätisti meni Niaa moikkaamaan, jäi siinä mamma aivan suu auki katsomaan. Saihan tyttönen pesut ja pusut ja leikkiäkin Arttu yritti, mutta varsin nätisti. Ja onhan se unelma miten nätisti Nia on koirien kanssa, kun ei kisko, revi eikä raasta.

Oli mukavaa saada Satu kylään, tuli hoidettua rekkariasiat samalla, ja nyt olisikin sitten kaikki tylsät paperihommat kasassa ja voidaan siirtyä katselemaan miten pienestä riiviöbasenjista kasvaa yhteiskuntakelpoinen koirakansalainen.

Isotisotisotisot kiitokset vielä Sadulle, että meille annoit mahdollisuuden saada oma basenjivauva ja päästä sisään tämän ylpeän ja itsetietoisen, mutta silti niiin ihastuttavan rodun elämään.

Nurmijärvi kiittää ja kumartaa tältä erää, elikkäs Hyvää yötä!

♥ Jenny, Arttu ja Vivi